Karvaisen kaverin viimeinen matka.....

Muistan kun tulit meille...isokorvainen ja tassuinen pikkuvipeltäjä :) Seurasit mielellään meidän vanhusta ja luulit että olit koira, ääntelit haukkuen. Kävit joka kolon läpi ja siitä syystä isä joutui teippaamaan aika pienetkin kolot umpeen ettei tarvinnu rueta seiniä purkamaan, kun sinua etsittiin :) Sinut löysi nukkumasta milloin mistäkin, missä oli lämmintä, mutta sänky ja sohva olivat lempipaikkojasi kuitenkin. Olit kahden, kun jouduit luopumaan vanhus-kaveristasi :( Podit yksinäisyyttä kovastikin, et voinut ymmärtää miksi toisen tahti hidastui ja tuli lähdön hetki. Sait tyttö-kissan kaveriksesi ja olit sille huolehtivainen isoveli. Paijasit ja pesit toisen, nukuitte aina vierekkäin. Olitte erottamattomat.

Vuodet vierivät...ja minä muutin pois kotoa. Sinä jatkoit kissan elämää kaverin kanssa. Kävit läpi monenlaista vaivaa ja läheltä piti-tilannetta, mutta aina niistä selviten kuitenkin. Muutto maalta kaupunkiin oli stressaava, kun kaikki vanha ja tuttu jäi taakse ja piti sopeutua uuteen. Hyvin selvisit siitäkin :) Kesäisin aloimme näkemään aina viikon verran päivittäin, kun olin vahtimassa teitä vanhempieni matkojen ajan. Siitä tuli meille rutiinia joka kesä, viiden kesän ajan. Ensimmäisen kesän kuljin yksin teidän luona, toisena odotin esikoista, kolmantena kuljin esikoisen kanssa, neljäntenä odotin kuopusta ja kuljin esikoisen kanssa ja viidentenä kesänä kuljimme koko perhe teidän luona. 

Olit viimeiseen asti äidin kissa. Teillä oli jokin yhteys. Viimeisenä vuotena aloit harmaantua, sinusta tuli charmantti vanha herra :)

Tiesit, kun koitti viimeisen matkan aika, että nyt on aika lähteä. Sinun aikasi päättyy tähän. Äiti sinut viimeiselle matkallesi saattoi. Tiesi hänkin, että nyt on aika päästää irti, antaa rauha sielullesi. Hänen läsnäollessa ikiuneen nukahdit rauhallisena ja nyt vanhus-kaverin kanssa meitä yhdessä katselette sieltä jostakin.

Kiitos, kaikista yhteisistä vuosista ja yhdessä vietetyistä hetkistä. Kiitos, kun sain nähdä sinun varttuvan pennusta aikuiseksi. Kiitos, siitä kun sain olla osa elämääsi. Kiitos, kaikesta!

Hei hei, rakas karvainen ystäväni!

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajalla ajattaomuuden.

Olen kimallus tähden,

olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun,

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä,

toivotan teille hyvää yötä."

Viikonlopun hulinat ohitse....

Ipun ja Epun yhteissynttärit oli ja meni. 20 vieraasta 11 pääsi tulemaan ja ihan hyvä niin olisi ollut tiivis tunnelma pikkupikku kolmiossamme, jos kaikki olisivat päässeet tulemaan. Ippu veti tottuneesti menemään vieraiden seassa ja Eppu tuli hyvänä kakkosena hieman ihmetellen suurta väen paljoutta :) Onneksi oli ne tutut naamatkin seassa niin ei vierastuttanut yhtään, mutta kyllä ne vieraammatkin saivat huomionsa Epulta. Ippu leikki koko synttäreiden ajan uusilla leluillaan ja piti välillä komennella kynttilän puhallukseen tai sanomaan heipat poituville vieraille. Eppu veti päivätirsat synttäreiden aikaan että varmasti loppuun saakka jaksetaan :)

Mukava oli taas nähdä ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia tai jutella vaan ihan aikuisten kesken :) Muutenkin juhlat onnistuivat hyvin ja tarjottavat menivät kaupaksi. Jäi meille vielä syötäväksi vaikka mitä mut on mukava herkutella iltaisin nyt arkena yli jääneillä juhlaherkuilla :) Mieskin sai viettää tuplasynttäreitä kun edellisenä päivänä ennen tyttöjen synttäreitä oli hänen oikea päivänsä :) Ei kuulemma pode ikäkriisiä kuten allekirjoittanut :P vaikka ikää onkin yhdeksän vuotta enemmän kuin mulla.

Viimeistä marraskuun viikkoa aloiteltu pienellä väsypoikasella, mut eiköhän se tästä lähde taas rullaamaan tää viikko. Huomenna kerhoon :)

Voihan itku ja kipuinen pienokainen...

Meillä on tällä viikolla Eppu ilahduttanut itkupotkuraivareilla ja valvonut puolestatoista kahteen tuntiin keskellä yötä :( Minä sitten kiikutin Ipun ensteks kerhoon ja lähdin Epun kanssa päivystykseen odottelemaan lääkärille pääsyä. Lääkäri tutki kaiken mahdollisen ja viimeiseks korvat katsoi ja sanoi että tulehtuneet ovat kumpainenkin....ei hyvä ei :( Eikun miljuuna reseptiä kouraan ja apteekkiin mars! Nyt on sitten antibioottikuuria, yskänlääkettä ja kahta eri kipulääkettä, että eiköhän niillä pitäis päästä hyvin etiäpäin :) Se vaan tuppaa huvittamaan, että Eppu vetää hirveetä menoa eikä kivusta tietookaan, ei ennen eikä jälkeen lääkärissä käynnin, pirtee kuin mikä, mut sit öisin iskee kivut ja kaikki.

Parin päivän päästä vietellään tyttöjen yhteissynttäreitä ja niitä odotellaan jännityksellä, koska se ja se on tulossa ja sekin tulee, niinkuin Ippu asian meille ilmaisi :) Tuolla kaapin kätköissä odottaa meiltäkin jotain kivaa molemmille ja olen joka päivä sortua antamaan ne etukäteen tytöille, mut vielä kuitenkin malttanut mieleni :)

Ja joulukin tekee tuloaan :) joululahjat on vielä työn alla, mutta valmistuvat kyllä jouluksi. Muutenkin tänä vuonna saadaan vähän taas lisää joulua laittaa, kun olen saanut koristeita hommattua taas lisää edellisvuoteen verrattuna, mut kohtuudella kuitenkin :)

Ulkona sataa lunta hiljalleen ja pakkastakin on sopivasti. Pieni toive olis ettei pakkasta enempää tulisi, mutta turhaan taidan toivoa....

Hyviä lumisia päiviä kaikille! :)

Väsyneen onnellinen....

Kaikenlaista on tullut touhuiltua viimeisten puolentoista viikon aikana. Ensiksikin mies oli viikon kertaamassa tykillä ammuntaa ja se oli samalla meidän ensimmäinen "isi on poissa monta päivää"-ajanjakso. Joka kokonaisuudessaan meni ihan hyvin. Ipulla oli ikävä kiihtyvään tahtiin loppua kohden ja kyllä se Eppukin tajusi että isi on poissa eikä ovi käy. Itse hajoilin alku päivien illat tyystin, mut tsemppasin sit aina seuraavaan päivään. Sitten kun isi tuli kotiin, niin Ippu ensiksi hämmästyi ja sitten ikävä purkautui kyynelin ja tiukalla halauksella pois. Oli äidilläkin kyyneleet silmillä, kun katsoi sitä spontaania itkua, minkä lapsukainen ilmoille päästi, kun isin näki :) Eppu taas reagoi niin, että syliin ja tiukka halaus-ote ja tästä en lähde-asenteella höystettynä :) Tuli koettua sekin minkälaista ehkä yksinhuoltajilla on elämä, kun ei miestä ole lähettyvillä. Ei sopisi minulle eli ei minusta sellaiseen ole,ei. Hatun noston ansaitsevat he kyllä täysin, kun jaksavat taloutta yksin syystä tai toisesta pyörittää :)
 

Seuraava koitos on sitten ne tyttöjen synttärit ensi viikonloppuna. Josko menevät hyvin, tuskin mitään isompaa ilmaantuu, i hope so! Niistä sitten enemmän ensi viikolla :)

Joulukortti kuvat räpsittiin tuossa aiemmin päivällä ja tultiin miehen kanssa siihen tulokseen että kun nuo lapsukaiset ovat liikkuvaista sakkia, niin lähetämme persoonallisen kortin kaikille :) Oli se kyllä tuskalliset 10 minuuttia, kun toisen sai olemaan niin toinen liikkui tai käänsi päätä :D Mutta kuvat saatiin kuitenkin otettua, siitä olen onnellinen ja tyytyväinen :)

Huomisesta vielä sen verran että Ippu oli kerhossa tehnyt isille kortin tai jotain ja huomenna isi sen sitten saa :)

Hyvää Isänpäivää kaikille isille! :)

Sunnuntai sutinoita...

Miehelle tuli viime sunnuntaina hirveä energisyys kohtaus ja sen päätteeks et tehtiin normi sunnuntaijutut eli pyykinpesut, kokkaukset, siivoukset yms niin vaihdettiin lasten kanssa huoneita päikseen :) Nyt on lapsukaisilla vähän enemmän tilaa leikkiä ja tavaratkin mahtuu paremmin, ei pursua huone yliäyräiden :) Ippu oli ihan innoissaan ja kovasti yritti parhaansa isäänsä auttaa :) Eppu tuli hyvänä kakkosena perässä ruuvimeisselin kanssa :)

Ipun kerhosta saatiin tiedote et joulujuhla on ensi kuussa ja valokuvaus tammikuussa ja alkoi taas äiteen aivot raksuttaa et mitä pitää muistaa ottaa mukaan tai ostaa. Kummit, mummit ja isomummit saavat varmaankin postia ensi vuoden alkupuolella :D

Tyttöjen synttäreihin ei ole hirveästi enää aikaa. Kutsut lähetin jo puolitoista viikkoa sitten hyvissä ajoin :) Päätettiin pitää yhteiset synttärit, kun ovat niin lähekkäin syntyneet ja sitten kun jompikumpi (Ippu varmaankin) haluaa pitää omat synttärit niin pidetään ne erikseen. Minun rakkaat on jo isoja sitten, 1 ja 3 vuotiaat taaperot :)

Ainiin, olen saanut Epun yösyönnit vähentymään kahteen. En muista maininneeni siitä täällä, väärässäkin voin kyllä olla. Mutta viime yönä hän päätti että yksi kerta riittää ja toinen tuttipullollinen maitoa jäi juomatta kokonaan :) Jospa tämä tästä jatkuisi ja hän jättäisi sen yhdenkin pois, niin voisi alkaa suunnittelemaan siirtoa siskonsa kanssa samaan huoneeseen. Tämmöistä täällä tänään :)

Hyvää marraskuun alkua kaikille! :)