En ole kyennyt kirjoittamaan vähään aikaan mitään, asiaa olisi ollut varmaan vaikka kuinka paljon. Nytkään eivät sanat tule sujuvasti soljuen mielen sopukoista, vaikka kuinka yrittäisin. Muistan siis ystävää karvaista vähin sanoin, joissa on paljon tunnetta....
Sinä sairastuit. Salaa hiljalleen se alkoi sinua nakertaa. Näin merkit. Ei muka ollut aikaa. Vähättelin. Sairautesi paheni. Huolestuin. Vein lääkäriin. Ei mitään. Piristyit. Aikaa kului. Huononit taas. Nopeasti. Pahemmin. Vein taas lääkäriin. Jäit yöksi sinne. Oli kaksi mahdollisuutta. Lääkkeet tai eutanasia. Olit päivän lääkärissä. Tulimme illalla sinua hakemaan. Kuulimme, että jos kotiin viemme niin vuorokauden voisimme yrittää. Kauemmin olisi turhaa. Emme halunneet sinun enää kärsivän. Juttelin sinulle. Sanoin, näin on parempi. Pääset parempaan paikkaan. Ei kipuja, ei tuskaa. Pääset vanhan herran kaveriksi. Näet muutkin jo edesmenneet karvaiset kaverisi. Hyvää matkaa toivotin. Kaipaamaan sinua jäämme, sanoin. Niin saatoimme sinut viimeiselle matkallesi. Hyvästit sanoimme vielä kotona hiljaa makaavalle ruumiillesi. Veimme sinut vanhan herran viereen viimeiselle leposijallesi. Lyhty palaa teidän muistollenne aina.
Minulla on ollut vaikeaa. Kaipaan niin kovin kissaamme. On aikoja joina en muista ettei sitä enää ole. Sitten iskee kamala ikävä :(
Kiitos, siitä ajasta jonka vietit luonamme rakas kissamme. Olet aina ajatuksissamme.
"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti