Kävimme lasten kanssa katsomassa rakkaan kissamme viimeistä leposijaa noin viikko sitten. Viime joulukuussa, kun hautasimme hänet, niin emme voineet oikein mitään tehdä haudalle lumen takia. Piti siis odotella lumen sulamista ja lämpimämpiä kelejä. Nyt siellä on kaunis hauta koristekivineen vain nimilaatta enää puuttuu.
Näin kesän tullen ikävä kalvaa taas kovasti ja tahdon muutaman kuukauden tauon jälkeen taas löytää itseni toista kissaa etsimästä. Juuri hän oli se kesä kissa, joka makoili parvekkeella milloin missäkin varjossa ja rakasti ulkona juoksemista :) Muistoissa hän säilyy niinkuin moni muukin rakas karvainen perheenjäsen, joka on päässyt autuaammille maille löhöilemään :)
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti