Mika Myllylä 1969-2011
Muistan vuoden 1999 Ramsaun 50km hiihdon, kun Myllylä hiihti kilpaa virolaisen hiihtäjän kanssa. Se oli kaksintaistelu, kaksi naapurimaata vastakkain. Olin tuolloin vain 15-vuotias tytön hupakko, joka ei liiemmin katsonut urheilua. Mutta se 50km hiihto sai minut istahtamaan sohvalle ja katsomaan jännittyneenä, miten Myllylä pisti kaiken peliin ja näytti mistä suomalaiset on tehty. Silloin ihan ensimmäistä kertaa kiinnostuin suomalaisista hiihtäjistä ja Myllylästä tuli minulle idoli omalla tavallaan.
Aktiivisesti en koskaan hänen uraansa seurannut ja olin itsekin pettynyt, kun kuulin että hänkin oli jäänyt dopingista kiinni. Mutta myöhemmin ymmärsin, että jokainen tekee elämänsä aikana niin suuria kuin pieniäkin virheitä, joista joutuu maksamaan kukin omalla tavallaan.
En tiedä, miksi Myllylän poismeno vaikutti minuun näin syvästi. En ollut uskoa netistä lukemaani ollenkaan, kun uutinen ensimmäisen kerran osui silmiini. Kai se johtuu siitä ettei sitä kuvittele nuorelle sympaattiselle ihmiselle tapahtuvan mitään traagista, vaan ajattelee hänen jollain lailla joskus löytävän vielä oman tiensä tässä julmassa maailmassa ja olevan vielä onnellinen.
Suomen kansa menetti hienon ihmisen, hyvän esikuvan ja nuoret idolinsa. Kaipaus on suuri, mutta muistot säilyy läpi ihmiselämän.
Kiitos, kaikesta siitä mitä annoit meille kaikille suomalaisille ja muillekin ihmiselle.
Lepää rauhassa, Karpaasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti