Perhevappu...

Meillä vietetään ihan kotivappu...ei mitään hienouksia. Käydään vappukävelyllä/pyöräilyllä ja muutenkin vaan oleillaan. Menee melkein tavallisesta päivästä, mutta eipä paljon haittaa kyllä. Sääli niitä jotka tahallaan itselleen krapulan kehittelee, mutta jos on hauskaa niin kukin tehköön niinkuin itse haluaa.


VAPPUJA Kaikille!

Prinsessapoikia ja prinssityttöjä....

Tänään oli Ipulla kerhossa vappukarnevaalit, niin kuin taisin edellisessä postauksessa kertoakin. Tyttö oli niin onnellinen ja iloinen, kun sai vihdoin ja viimein pukea prinsessamekon päälleen :) Prinsessa olikin suosittu aihe, heitä oli peräti viisi yhdestätoista lapsesta. Neljällä tytöllä oli prinsessamekko päällään Ippu mukaan lukien ja yhdellä pojalla :)

Siellä se poika viiletti muiden mukana kuin minä tahansa päivänä. Asuna nyt sattui vaan olemaan prinsessamekko ja huntu pojan itsensä toiveesta. Oli se ihanaa katsottavaa kyllä :) Kerhotätien suhtautumiset vaihtelivat laidasta laitaan, joku ei ollut moksiskaan ja toinen taas ei oikein tiennyt miten olla tyyliin voi kamala sentään pojalla tytön vaatteet meiningillä. Ja nämä vaan kasvoista luettuna, kukaan ei kuitenkaan sanallisesti ilmaissut tyrmistystään ja hyvä niin.

Toivon kerho/päivähoito maailmaan tällaisia vanhempia lisää ja paljon, johan alkaisi karista kaikenmaailman ennakkoluulot pois kokonaan. 

Taisin itse olla ennakkoluuloinen Ipun halutessa prinssiksi, mutta mieluinen oli prinsessapukukin. Jos hän olisi kovasti prinssiksi halunnut, niin olisin ilman muuta prinssipuvun hommannut, mutta mieli pienellä muuttui tiuhaan ja päädyimme kuitenkin prinseesapukuun. Ehkäpä ensi kerralla sitten rikotaan olemassa olevia rajoja, joita ei tarvitsisi olla olemassakaan :)

Hyvä päivä :)

Nii-in, tänään oli hyvä päivä :) Sain paljon aikaiseksi ja kaikilla oli kiva päivä. Ei murinoita tai itkuja kuin yleensä.

Aamu alkoi Ipun viemisellä kerhoon, jonka suoritti mies. Oli kuulemma lentämällä sinne mennynnä neitokainen :) Uskon kyllä, että reilun viikon poissaolon jälkeen on todella kivaa päästä leikkimään ja telmimään kavereiden kanssa :) Kun Ippu ja mies matkasivat kerhoon, me Epun kanssa suuntasimme päivystykseen tarkistamaan ettei olisi taas korvissa tulehdusta. Hieman oli skeptinen fiilis, että tuleeko mitään kun viime kertana istuttiin 2,5 tuntia eikä lääkäriä näkyny missään. Tänään kuitenkin oli mieshoitsu, joka asiallisesti totesi ettei niin pitkää odotusaikaa pitäisi olla. Niinpä emme joutuneet odottamaan kuin tunnin verran ja saimme vieläpä sen lääkärisedän, joka oli viimeistä edellisellä kerralla niin ihana että, jos olis vaan omalääkäri systeemit täällä niin thats my doctor there :) Ei ollunna tulehdusta, jatkamme nuha/yskän parantelua kipulääkkein.

Tästä mukavasti pääsemme siihen että, kun miehet ovat työvuorossa niin asiat hoituu :) Se on nyt nähty, koettu ja hyväksi todettu! Kiits, siitä! :) toim.huom. soimaan tässä nyt mukavasti omaa ammattikuntaani(hoitsut) ja omaa sukupuoltani ja ihan oikeutetusti. Lisää miehiä meidän alalle ja nuoria tekijöitä! :)

Tänään kävin myös tekemässä henkilökorttihakemuksen ja se sujui kuin tanssi :) Kortti tipahtaa parin viikon päästä postiluukusta, I`m happy! :) Samalla reissulla kävin Ipulle ostamassa prinsessamekon ja tiaran kerhossa järjestettäviin vappukarnevaaleihin. Tyttö oli iloinen ja onnessaan uudesta asustaan, vaikka totesikin, kun kysyin miksi hän haluaa pukeutua että, koska N pukeutuu prinsessaksi, niin hän haluaa pukeutua prinssiksi! :D Jeps, tämä käy, mutta haittaako että mamma ostaa prinssille prinsessan mekon? Ei kuulemma haittaa, voi olla prinssi prinsessan mekossakin :) ja mamma kiittää! :)

Iltapäivä meillä on yleensä kääntynyt leikkimisestä väsymyksen sekaiseen riehumiseen ja nauruun, mutta tänään kuitenkin jaksettiin olla nätisti pidempään kuin yleensä :) Siitä isot pointsit prinsessoilleni! Mamma kiittää taas! :)

Meillä oli siis selvästi hyvä päivä pitkään aikaan :)

Helmeilevän kaunis harrastus....

Jep jep.....taas on kaivettu helmirasiat talven pimeyden jälkeen pölyttymästä kaapin kätköistä ja saatukin jotain jo aikaiseksi, mutta suurempaa inspiraatiota/ideoita odotellessa. Pyörittelen siis helmikokoelmaani käsissäni harva se päivä.....kyllä se innostus sieltä vielä iskee, mutta ei haluaisi tehdä mitään turhaa, vaan ihan sillä että pidän niitä tekemiäni koruja itse tahi annan ne lahjaksi jollekulle. Mutta sain kuitenkin yhden inspiksen lyhyenlaisen, mutta ylpeänä esittelen sen teille:

 

 

Avainkaulanauha

Hieno, eikö olekin? :) Tytöille on jo suunnitelmissa sitten, kun joskus meinaavat yksin kulkea ehkä koulussa vasta, mutta kuitenkin niin muovi helmistä samantyyppiset avainkaulanauhat. 

Jospa se inspiraatio saavuttaa minut tässä kesän aikana niin että saisin edes jotain muutakin aikaiseksi....se jää nyt nähtäväksi sitten...jotain vanhoja tekeleitä voisin kuvata ja laittaa kuvia tänne, kunhan tässä joutaa.

Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille! :)

Ajatuksia syvältä sisimmästäni...

Kamala otsikko, mutta olkoon.....nyt ei parempaan pysty :P

Olen monena päivänä miettinyt sitä miten minusta tuli bi. Sen tiedän että yhdessä yössä saati muutamassa vuodessa se ei tapahtunut. Minulla sen on täytynyt olla olemassa jo kun tähän maailmaan tulin. Olen aina ollut sellainen muiden perässä kulkija ja myötäilijä, halunnut aina miellyttää kanssa ihmisiä. Tiedän sen myöskin, että mikään ihastus ei ole ollut kuitenkaan valhe, ihastun kovin helposti ihmisten persooniin, en välttämättä niitä persoonia kantaviin ihmisiin ulkonäöllisesti. Ensimmäinen ihastus tyttöön tapahtui neljännellä luokalla ollessani 10-vuotias. Luulin sitä tyttöä pojaksi ensin. Moni muukin vieläkin menee lankaan ja joutuu kokemaan karvaan pettymyksen/nolouden. Minuakin nolotti ensiksi, mutta luontainen uteliaisuuteni voitti ja aloin tutkiskelemaan häntä kauempaa. Tunsin jännää kihelmöintiä vatsassa, ihan niinkuin kokisin jotain väärää, mutta kiehtovaa. Tiesin sen olevan väärin, mutta pidin siitä tunteesta, minkä sain häntä katsomalla.

Mitä enemmän kouluvuosiani mietin, sitä paremmin muistuu mieleen ettei pojat yksin olleet minun kiinnostuksenkohteenani. kiinnostuin tytöistäkin, mutta pidin vanhemmista niin pojissa kuin tytöissäkin. Onko siis niin että minut on kasvatettu suvaitsevaksi kylläkin, mutta heteronormatiiviseen maailmaan? Onko vanhempani, jotka kuuluvat sellaisiin sukuihin joissa ei erilaisuutta oteta hyvin vastaan(ja siis juuri tällaista erilaisuutta) niin alitajuisesti kasvattaneet minut ajattelemaan että ei ole soveliasta ihastua tyttöön? Vai onko tämä tullut yhteiskunnan puolelta, koulun kautta yms.? Koska muistan selvästi miettineeni silloin ettei se ole soveliasta lainkaan. Sitten yläasteiässä taas saaneeni käsityksen, että se on vaan vaihe joka on pitänyt hyväksyä, mutta se kyllä häviää pois ajan myötä. Olenko sitten taas myöhemmin, kun äitini kysyi sitä että olenko lesbo, niin tiedostaen kieltänyt, ajatellen ettei vanhempani sitä hyväksyisi lainkaan tai olisin musta lammas? Olenko siis taas myötäillyt vanhempiani ettei syntyisi kamalaa kohua siitä mikä olisin?

Näitä pohdiskelen vielä teemukin ääressä parvekkeen sohvalla tulevan kesän aikana ja kirjoittelen ajatuksistani tänne sitten.

5.hääpäivä :)

 

Kuva täältä

Tänään on meidän viides hääpäivämme. Sehän mukavasti kului Ipun ja Epun kanssa leikkiessä ja muumeja katsellessa. Tulipahan kotitöitäkin tehtyä siinä sivussa :)

Meidän häät olivat hyvin pienet ei kirkolliset häät. Minulla ei ollut edes hääpukua ja vieraina vain meidän molempien vanhemmat ja sisarukset. Halusimme silloin pienet häät, ilman niitä hörhötyksiä ja stressiä. Se oli meidän päivä, ei sukulaisia päivittelemässä, ei turhanpäiväisiä lahjoja eikä miljoonaa asiaa muistettavana. Se oli rauhallinen ja kaunis tapahtuma meidän elämässämme, meidän kahden elämän tien sinetöiminen yhdeksi yhteiseksi elämän tieksi.

Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut mukavaa viettää isot häät,mutta ihan järki syistä emme sitä tehneet. Halusin ennen raskaaksi tuloa naimisiin, ettei tarvitsisi isyyttä todistella ja ei olisi montaa sukunimeä ovessa. Olen vanhanaikainen! :P Mutta minä olen aina ajatellut sen niin että ei siihen tarvita mitään mitään kunhan tietää oikeasti rakastavansa sitä ihmistä, jonka kanssa haluaa virallistaa suhteensa ja haluaa jakaa hänen kanssaan lopun elämäänsä niin ilot kuin surutkin.

Tavallaan meidän "häät" olivat sellaiset kuin seksuaalivähemmisön jäsenet saisivat vain sillä erolla että kun kyseessä kuitenkin oli mies ja nainen, niin meiltä kysyttiin tahdommeko me ja tahdottiinhan me. En siis pode huonoa omaatuntoa häistäni, kun sanon olevani bi, koska hääni olivat mielestäni yhtä riisutut kuin parisuhteenrekisteröintitilaisuus voisi olla. Minullahan siitä ei ole kokemusta, mutta ajattelen sen näin.

Emme ole muuten koskaan viettäneet hääpäivää :P Meillä on aina ollut jotain muuta meneillään silloin ja myöhemmin ei ole muistanut ollenkaan. Yhden kerran se jopa oli mennyt ohi kokonaan tyyliin "Ai, meillä oli hääpäivä neljä päivää sitten" :P Näin meillä siis hääpäivänämme.

Kukkia parvekkeelle :)

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

Hirveä hinku olisi saada parvekkeelle jos jonkinmoista asetelmaa mitä erilaisempia kukkia, mutta kissa herramme rajoittaa nätisti kuopimalla mullille kaikki yritelmätkin :P Jotain laitan kesän kunniaksi amppeliin, en tiedä vielä mitä kylläkään. Ja ajattelin itsepintaisesti vaikka kukkakaupasta ostaa leikkokukkia maljakkoon, niin keittiöön kuin parvekkeelle. Kukkien väriloisto on vaan niin terapeuttista ankean talven jälkeen, sitä oikein imee niitä värejä sisäänsä ja varastoi energiaksi itselleen.

Viherpeukaloa minusta ei tule! Sitä kokeiltiin tuossa muutama viikko sitten. Sain kyllä itämään, mutta vissiin ei ollu hällä oikeanlainen ruukku missä kasvaa niin kuukahti heti alkuunsa ja kuoli. Päätin sitten että hankin kukat kauppojen viherpihoista, niin jos vaikka ne säilyisivät edes kesän yli :) Ja sitten viimeisenä oljenkortena, jos ei kukat säily, niin ostan muovikukat ilahduttamaan mieltä. Ne ainakin säilyy ja näyttävät tosi oikeilta kukilta. 

Periksi en kyllä aio antaa ihan helpolla, koska aito kukka on aina aito kukka, mikään feikki ei sitä korvaa! :) 

Kipeänä olo viikko....

Tytöt on kipeänä tai oikeestaan olleet jo kaksi viikkoa, mut sitkeenä vaan nenä vuotaa ja yskä rohisee. Tällä viikolla ollaan sitten sisällä ja syödään kipulääkkeitä ja yskänlääkettä. Sellainen tehokuuri ja toivotaan samalla että tauti hellittäis ja lähtis pois. Sitten päästäis nauttimaan keväisistä säistä ja Ippu pääsis ajelemaan pyörällään :) Että aikalailla pyöritään kotipiirissä ja tehdään rästiin jääneitä kotitöitä tällä viikolla. 

Taitaa ainut mielenkiintoinen uutinen olla uusi hallitus :P Saas nähdä mitä se tuo tullessaan...

Huomaan että on maanantai, kun ei juttu kulje :(


Hyvää maanantai-illan jatkoja kaikille kuitenkin!

Lauantai aamun haavekuvia oman talon sisustuksesta

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

Tämän tyylistä haluaisin haaveissa olevaan omaan taloomme sitten joskus. Aivan ihania kuvia :) Mukava haaveilla istuvansa noilla sohvilla tai makaavansa sängyssä pitkään viikonloppu aamuina tai teetä juomassa aamuisin tuollaisissa keittiöissä :) Haaveilu on mukava harrastus näin lauantai aamuisin :)

Hyvää launtai päivää kaikille :) 

 

Viikonloppu käsillä....

On ollu melkoinen viikko taas vaihteeksi. Tuntuu että tyttöset hyppii seinille,kun joutuvat sisällä olemaan. Eli meillä ollaan taas niin kipeenä että joudutaan ens viikon kerhot unohtamaan kokonaan, jos ei ihmeitä tapahdu. Onneksi siis on viikonloppu ja päästään mummilaan lataamaan akkuja :) Koska ensi viikkoa ajatellen niitä todella tarvitaan ja paljon.

Tänäänkin oli soppa valmis, kun Ippu tympiintyessään joko kiusaa siskoaan tai riehuu hänen kanssaan ja Eppu vastaa ärsyyntyessään puremalla. Ja tätä kun kestää noin 4-5 kertaa päivässä, niin hyvä tulee. Syynä vain se, kun energiaa on, mutta purkaa ei voi niin paljon että eivät jaksaisi toisiaan kiusata.

Mamma on hieman väsynyt, mutta mennään päivä kerrallaan ja toivotaan että tyttöset parantuvat ja pääsevät energiaa uloskin purkamaan auringon paisteeseen.



Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Ystävyys on elinikäistä :)

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

  

Kuva täältä

 Taannoin kirjoitin kirjeen ystävälle, jonka kanssa välit katkesivat mieheni tultua kuvioihin. Olin ajatellut häntä useaan otteeseen viime kesästä lähtien ja mietin pitkään sitäkin ottaisinko häneen yhteyttä ja elvyttäisin ystävyytemme. Minua pelotti ja jännitti kovasti, mutta kun olin saanut kirjeen valmiiksi ja postiin oloni oli rauhallinen. Sovimme että kirjoittelemme toisillemme, kun kerkiämme, ei mitään velvoitteita(=kahden kuukauden sisällä yms.) Nyt odottelen pienen jännityksen velloessa sisälläni, että milloin postiluukusta kolahtaa tutulle käsialalla varustettu kirje :)

Rekrymessut on jees idea....

Käytiin tänään rekrymessuilla koko perheen voimin, ja oli mukava katsella/kuulostella mahdollisuuksia niin opiskelu kuin työrintamalla. Itselle jäi käteen kaksi vaihtoehtoa:

1. Opiskella toinen koulutusohjelma( kesto vuoden) tai/ja sairaanhoitajaksi(kesto 3,5 vuotta), josta jo aiemmin olen postaillut.

2. Mennä töihin(pistin jo yhteistiedot eteenpäin, ottavat sitten yhteyttä kun tarvitsevat)

Ja vielä yksi vaihtoehto, jonka itse pähkäilin:


3. Ensin töihin ja sitten sitä kautta oppisopimuksella sairaanhoitajaksi.


Tämmöiselle päättämättömälle ihmiselle vaihtoehtoja on tasan kolme liikaa! Katsotaan mihin olen sitten tulevana syksynä päätynyt, mutta nyt pyörittelen asioita päässäni kiusaksi asti.




Hyvää tiistai-illan jatkoja kaikille!

Vihreää keittiössä

Tällainen kuvapostaus keittiön sisustuksesta. Löytyy myös vihreä matto ja verhot :) Vihreä on mun lempiväri ja se näkyy meillä kotona keittiössä. Myöhemmin lisää sekä keittiöstä että muiden huoneiden värimaailmaa :)

Karvainen vanhus :)

Ei siitä ihan heti toivu, kun jonkun menettää tai oikeastaan päästää pois. Mulla meni lähemmäs kolme kuukautta ennenkuin en enää ajatellut jokaisessa yhteydessä toista kissaamme. Enkä varmaan koskaan voi täysin hyvillä mielin olla toisen pois menosta. Nykyään silloin tällöin, mitä ikinä ainoa kissamme tekeekin, niin tulee sanottua/ajateltua että noin olisi toinen kissammekin tehnyt. Jotenkin on tullut herkempi tarttumaan jokaiseen kissan oksentamiseen ja mouruamiseen, mutta onneksi ei ole ollut mitään vielä.

Meidän siis ainokainen, lellitty karvainen ystävämme täytti tammikuussa 7 vuotta. Olen alkanut huomaamaan sillä sellaisia vanhuuteen liittyviä juttuja ja herra on alkanut näyttämään vanhukselta, semmoisessa hyvässä mielessä. Nyt tuo herra vetää ties monensiako unosiaan tuolla nojatuolissa ja odottaa että jompikumpi meistä menee nukkumaan, että pääsee itsekin sänkyyn nukkumaan :)

Vanha tiikerinraitainen herramme :)

Kevät :)

Hups! eipä olekaan kuin melkein kaksi ja puoli kuukautta vierähtänyt viime päivityksestä :( Helmikuu vierähti sisällä ihan KIRJAIMELLISESTI! Ja ihan vaan pikku koetteli noita hermoja se kuukausi. Maaliskuu toi valon ja paljon paperitöitä (lue hakemuksien tekemistä ympättynä CV:n päivitys). Töitä etsiskellessä ja tulevaisuuden elämää pohtiessa ja järjestykseen pistämisessä aika vierähtää liiankin äkkiä :P

Mutta kevät on saanut vihdoin ja viimein luvan alkaa, ja lumet sulaa hitaasti, mutta varmasti pois. Parveke jäi jo maaliskuussa lämpimimpänä päivänä mieheni suursiivous vimman alle ja on putipuhtaana kukoistanut siitä lähtien. Nyt huhtikuun puolella amppeli sai sieltä oman paikan, ja muut suunnitellut tavarat/koristeet seuraavat sitä pikkuhiljaa esine kerrallaan päivien ja viikkojen kuluessa kohti kesää :)

Ippu tylleröinen sai eilen polkupyörän. Kyllä oli neitin ilme ihan mahtava, kun sai yllätyspyörän käsiinsä. Hän on nimittäin noin 1,5 vuotiaasta asti toivonut pyörää ja aina muistuttanut meitä sellaisen haluamisesta. Eilen ennen nukkumaan menoa Ippu kysyi, että näkeekö polkupyörä unia? :) ja kun me vastasimme ettei taida nähdä, niin Ippu sanoi, että kyllä se näkee :) Ihana tyllerö kyllä :) Tänään kävi sitten ihka ekaa kertaa ajelemassa sillä isänsä kanssa ja oli niin onnensa kukkuloilla että! :)

Eppu tylleröinen panttaa vielä sanoja, mutta sitäkin innokkaammin muilla keinoilla "juttelee" ja kertoo mitä tahtoo. Hän jaksaa jo ulkona kävellä tosi pitkiä matkoja, jopa pitempiä kuin siskonsa, eikä sittenkään kun väsyttää malttaisi millään tulla rattaisiin istumaan :)

Nyt laitan postausta tulemaan vähän useammin kyllä, kun on näköjään tuosta talvihorroksesta herätty kevääseen :)

Hyvää keväistä viikonloppua kaikille!