Karvainen vanhus :)

Ei siitä ihan heti toivu, kun jonkun menettää tai oikeastaan päästää pois. Mulla meni lähemmäs kolme kuukautta ennenkuin en enää ajatellut jokaisessa yhteydessä toista kissaamme. Enkä varmaan koskaan voi täysin hyvillä mielin olla toisen pois menosta. Nykyään silloin tällöin, mitä ikinä ainoa kissamme tekeekin, niin tulee sanottua/ajateltua että noin olisi toinen kissammekin tehnyt. Jotenkin on tullut herkempi tarttumaan jokaiseen kissan oksentamiseen ja mouruamiseen, mutta onneksi ei ole ollut mitään vielä.

Meidän siis ainokainen, lellitty karvainen ystävämme täytti tammikuussa 7 vuotta. Olen alkanut huomaamaan sillä sellaisia vanhuuteen liittyviä juttuja ja herra on alkanut näyttämään vanhukselta, semmoisessa hyvässä mielessä. Nyt tuo herra vetää ties monensiako unosiaan tuolla nojatuolissa ja odottaa että jompikumpi meistä menee nukkumaan, että pääsee itsekin sänkyyn nukkumaan :)

Vanha tiikerinraitainen herramme :)