Kamala otsikko, mutta olkoon.....nyt ei parempaan pysty :P
Olen monena päivänä miettinyt sitä miten minusta tuli bi. Sen tiedän että yhdessä yössä saati muutamassa vuodessa se ei tapahtunut. Minulla sen on täytynyt olla olemassa jo kun tähän maailmaan tulin. Olen aina ollut sellainen muiden perässä kulkija ja myötäilijä, halunnut aina miellyttää kanssa ihmisiä. Tiedän sen myöskin, että mikään ihastus ei ole ollut kuitenkaan valhe, ihastun kovin helposti ihmisten persooniin, en välttämättä niitä persoonia kantaviin ihmisiin ulkonäöllisesti. Ensimmäinen ihastus tyttöön tapahtui neljännellä luokalla ollessani 10-vuotias. Luulin sitä tyttöä pojaksi ensin. Moni muukin vieläkin menee lankaan ja joutuu kokemaan karvaan pettymyksen/nolouden. Minuakin nolotti ensiksi, mutta luontainen uteliaisuuteni voitti ja aloin tutkiskelemaan häntä kauempaa. Tunsin jännää kihelmöintiä vatsassa, ihan niinkuin kokisin jotain väärää, mutta kiehtovaa. Tiesin sen olevan väärin, mutta pidin siitä tunteesta, minkä sain häntä katsomalla.
Mitä enemmän kouluvuosiani mietin, sitä paremmin muistuu mieleen ettei pojat yksin olleet minun kiinnostuksenkohteenani. kiinnostuin tytöistäkin, mutta pidin vanhemmista niin pojissa kuin tytöissäkin. Onko siis niin että minut on kasvatettu suvaitsevaksi kylläkin, mutta heteronormatiiviseen maailmaan? Onko vanhempani, jotka kuuluvat sellaisiin sukuihin joissa ei erilaisuutta oteta hyvin vastaan(ja siis juuri tällaista erilaisuutta) niin alitajuisesti kasvattaneet minut ajattelemaan että ei ole soveliasta ihastua tyttöön? Vai onko tämä tullut yhteiskunnan puolelta, koulun kautta yms.? Koska muistan selvästi miettineeni silloin ettei se ole soveliasta lainkaan. Sitten yläasteiässä taas saaneeni käsityksen, että se on vaan vaihe joka on pitänyt hyväksyä, mutta se kyllä häviää pois ajan myötä. Olenko sitten taas myöhemmin, kun äitini kysyi sitä että olenko lesbo, niin tiedostaen kieltänyt, ajatellen ettei vanhempani sitä hyväksyisi lainkaan tai olisin musta lammas? Olenko siis taas myötäillyt vanhempiani ettei syntyisi kamalaa kohua siitä mikä olisin?
Näitä pohdiskelen vielä teemukin ääressä parvekkeen sohvalla tulevan kesän aikana ja kirjoittelen ajatuksistani tänne sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti